Yö vei mukanansa kaiken
Neronleimauksia suoltaneen pääsi
Se poistui hiljaa, jättämättä hyvästeiksi
edes jämää sielustasi

Kun kaikki ajatukset sammuu
Jää Bulervardille vain ontto sunnuntai
Mainosten sokaisemat raitiovaunut
Kiertää ympyrää

Kun kaikuu syyttävät kuiskaukset
Käy pieni sydämesi raskaaksi kantaa
Vain ohut valonsäde lehmusten alla
Taittaa hiuksiasi vähän kastanjaan

Viimeisin reissu oli pitkä
Paljon pidempi kuin ajattelitkaan
Noh, koti hajoaa jos hajota sen antaa
Jäädään roikkumaan

On tiellä portti avaruuteen
Se olet sinä, joka sitä telkeää
Ei pari mokailua aidosti paina juuri mitään
Ei mitään

Kun kaikuu syyttävät kuiskaukset...

Kokemus kai tääkin, merenrantavuokrakämppä
Jossain Brasilian pienen kylän sydämessä
Missä raivoavat aallot ovat ehkä ainoo juttu
Jota ei oo rakennettu turisteille
Alakerran tarjoilijat onnittelee brittinaista
Kaksitoistapäisen härkäkuoron mylvinnällä
Mun portugalin taito ei oo avain tähän tietoon
Vaan ku tossa on toi melodia tuttu

Aika kepeesti sun joulubonus vaihtui tähän reissuun
Jossa caipiroskan roolia on turha vähätellä
Mutta kosketus sai takas menetetyn merkityksen
Se on lopulta se mikä lasketaan
Ku ei mun rakkaus ollut kuollut, se vaan vaihtoi asentoa
Kääns itsekkäästi kylkeä, kun sai läpi tahtomansa
Ja nyt hävettää se et oot kannatellut meitä yksin
Enkä aina ole tajunnut ees miksi

Pedron taksin bassot iskee nuorekkaasti aamuyötä
Ne kerää kaikupohjaa avenidan asfaltista
Yhä voitat ketterästi kilpajuoksun unen kanssa
vaik se pelaa noinki epäreiluin keinoin
Avoin partsin ovi paikkaa rikkinäisen ilmastoinnin
Vähä kehnosti, no sentään täs on pieni tuulenvire
Joka mukanansa kantaa brittinaisen karaoken
Kuka tietää, se on omistettu meille

Se on tunnin päästä noin, kun Pedro kaartaa tohon pihaan
Ja sydäntä jo painaa luopumisen kamaluus
Meil on pakkaamatta vielä keltavirheet rantatossut
joilla voidaan elvistellä naapureille
Pitäs herättää sut varmaan, mut mä fiilistelen vielä
Piirrän sinut muistiin riisuttuna murheista
joitten painoa en ole ymmärtänyt aikaisemmin
Ehkä tää voi olla hyvä juttu

Tuliko kylmä, Annabelle?
Kun Hudson River nielas auringon
Ja muuttokuorma levis ekaan risteykseen
Joku päivä vielä väität et tää on
Yksi kaunis päivä muitten joukossa
Ei turhaa dramatiikkaa

Ei sua inspiroinu helmet
Eikä Dominickin sviitit
Niin vikkelästi väsyy tuoksuun dollarin
Vaikka luopuminen sattuu niin tää on
Yksi kaunis päivä muitten joukossa
Ei turhaa dramatiikkaa

Yksi kaunis päivä muitten joukossa
Ei turhaa dramatiikkaa

Paloko sormet, Annabelle?
Sä lensit liian lujaa aurinkoon
Tai ehkä ootit että New York nukahtaa
Nyt kun vedät vähän happee niin tää on
Yksi kaunis päivä muitten joukossa
Ei turhaa dramatiikkaa

Yksi kaunis päivä muitten joukossa
Ei turhaa dramatiikkaa

Pääsitkö perille, näätkö siellä ketään
Tietääkö enkelit, miten olo kevennetään
Muistan ymmärtäneeni sua jossain määrin
Sä luit paljon mutta tulkitsit kai väärin

Elit maailmassa jonka Nietzsche keksi
Sarja lauseita, jotka rakentelit totuudeksi
Mietit aina miten sulla ei oo fyrkkaa
Mut ostit silti, jos se oli tarpeeks styrkkaa

Kateus paino sut niin usein polvillesi
Sä myit sen frendin, joka sun jalkapohjat pesi
Teit sen sillon, ku se snagarilla skruudas
Ja vaihdoit kaupunkii – voi Riihimäen Juudas

Oisit saanu ehkä sieltä uuden startin
Koitit muuttuu – no se kesti about vartin, mutta
Eihän Zarathustrakaan perseitä nuollut
Vastasit työkkäriin, että Jumala on kuollut

Elit maailmassa jonka Nietzsche keksi...

Ehkä elämä on aika pitkä lista
riippuvuuksia – ja toivo syntyy unelmista
Oot kai tyytyväinen siihen et se kesti
Vaan vähän aikaa, etkä palaa takas ikuisesti

Elit maailmassa jonka Nietzsche keksi...

Valtava maa, jota halkovat rautatiet ja mielipiteet
Sukupolvien kuilut, turha ylpeys tai puhdas pelkuruus
Jokavuotinen juhla, kysymyksiltä tuhlaajapoika on säästetty
Niin pitkästä aikaa, se on puhdasta taikaa kun synnit on päästetty
Ja me ollaan kaikki yhtä perhettä! kun rakkaus ehkä voittaa

Saunassa saa, isän lauseista alkuun etsiä ironiaa
Sä et poikani tiedä, ne on tärkeitä noi mainostoimistot
Me ei pärjätä ilman – nehän tän maailman murheet ratkaisee
Se on pastorin ääni - ja kun käännän pääni, sen lauseen katkaisee
Paras rukoilla tai ollaan kusessa! Mutta rakkaus ehkä voittaa

Kirkossa käy enää jengiä sillon kun on hautajaiset
Ja meilläkin on vähän painetta uuteen strategiaan
Pari tuhatta vuotta – tää on fyrkkaa tuottanut roikkuen ristillä
Jotain freesiä pyytäs – sama Jeesus mut myytäs se uudella twistillä
Kai ne jotain voisi meille keksiä – no rakkaus ehkä voittaa

Ja broidilla on paha kausi, kun mahdoton löytää kustantajaa
Sil on vintillä huone, jota ei saa edes mennä katsomaan
Nukku rennosti pommiin, menee kuulemma hommiin vaan jos on pakko
Se sai Chaplinin charmin - se on toimintavarmin, kun kuivuu lompakko
Äiti tekee mitä pojat haluaa – niin se rakkaus ehkä voittaa

Naapurin Jan, tuli ruokailun jälkeen lapset säikäyttämään
Ajo autolla pihaan, veti sauhut ja sisään hoipersi
Sama konjakin häntä, pitää lämpöä räntäsen rotsin puolesta
Ja sen lempeä sielu, se saa bensaa nieluunsa lampaansuolesta
Mut se väittää että kaikki on okei - ja rakkaus ehkä voittaa

Valtava maa, jota halkovat rautatiet ja mielipiteet
Sukupolvien kuilut, turha ylpeys tai puhdas pelkuruus
Mikä meitäkin vaivaa - miten vaikee on kaivaa sydän paljaaksi
Loimme yhteisen kielen, mä sain huumorin mieleni turvavaljaaksi
Mutta joka vuosi lupaan tsempata – sillä rakkaus ehkä voittaa

Oi Adelina
Uni otti voiton
Uuvuitko loputtomaan seikkailuun
Tuhannet kerrat
Nuo knallipäiset herrat
Veivät sut mukanansa öiseen Pariisiin

Oi Adelina
Saavuin luokses ruusuin
Nyt voimme vihdoin olla kahdestaan
Tunnustan viimein
Koristellen riimein
Tunteeni, jotka onnistuin piilottaa

Oi Adelina
Valo kynttilöiden
Paljasti hymyn takaa kurjuuden
Kun sulle rakkaat
Vakiasiakkaat
Katosivat yksitellen toisiin maisemiin

Oi Adelina
Unessa ei tartte
Miettiä mistä turva vanhuuteen
Huomasit että
Yhtään eläkettä
Palkastas et oo pannut patjan sisukseen

Oi Adelina
Kertonut et koskaan
Mistä sä syvimmässäs haaveilit
Kyynelten vuona
Päiväkodin luona
Sydämesi sanoittikin salaisuutes tuon

Oi Adelina
Yksin uneen vaivuit
Kauniina niinkuin olet kuvissa
Puiston reunalla
Sammalpeiton alla
Rauhaisa olkoon sinun ikiunes ain

Saat yksityisyytesi hauraan naarmutetun kuoren
Ja toivomaasi hiljaisuutta myös
Saat kauniit päivät sateisella metroasemalla
Ja keskuspuiston tähtikirkkaat yöt

Saat iltapäiväruuhkat, jotka kesti kahdeksaan
Ja sen hyväksyntää odottaneen katseen
Sanat, jotka törmäsivät tiliotteeseen
Ja väsähtivät hapenpuutteeseen

Aika mieletön syksy on tiedossa taas
Eikä talo voita sua – tietenkään, rakkain
Mä en pysty vaan

Saat mikron päältä vajaan peltipurkin kolikoita
Tän lähemmäs ei päästy Pariisia
Saat vanhat kadunkulmat kivijalkaliikkeineen
Ja porttikongiin jämähtäneen sumun

Aika mieletön syksy on tiedossa taas...

Saat pörssisähköuskontosi diagrammeineen
Se ei oikeen toimi tässä valossa
Saat numeronkin, johon halutessa soittaa voit
Jos ylpeytesi pystyt taittamaan

Aika mieletön syksy on tiedossa taas...

Oi, sydänyö
Jossa valoaan luo autioon
Vähän kliseinen kuu
Ja pakkanen koputtaa kolmesti mittaristoon
Oi yö, sydänyö
Olet unien sanaton kirkkaus
Olet valkoinen joutsen, joka kuiskailee tutulla äänellä palataan keväällä

Raivo sai painella kaasua tien päällä yksin
Kyydissään ihmisen kuori
Tuo, jonka omakseni tunnistan

Anteeksipyyntö oli helvetin kaunista taidetta
Mutta ois vaatinut hetken
Sen, jolloin tajuaa kaiken

Oi, sydänyö
Jossa valoaan luo autioon...

Viimeinen valssi ja pyörähdys syvimpiin muistoihin
Rakkaus ja luopumus
Niin – koko ihana elämä

Löydätte minut, kun aurinko palaa taas luoksenne
Ja valaisee jälleen sen kyltin
Sen, joka kertoo: oli suolausta vähennetty

Sydänyö
Jossa valoaan luo autioon...